Suomen Aseveljien liitto

Suomen Aseveljien liitto syntyi 4.elokuuta 1940 monivaiheisten tapahtumien jälkeen. Sotamarsalkka Mannerheim oli asettanut alkukesällä 1940 toimikunnan valmistelemaan poliittisia rajalinjoja ylittävää aseveliliikettä.

Toimikunnan puheenjohtajana toimi kenraalimajuri W.E.Tuompo, jäseninä everstiluutnantti C. .Lindh,  kouluneuvos L.Arvi P.Poijärvi, toimittaja Kalle Lehmus (sosialidemokraattisen puolueen järjestösihteeri) ja everstiluutnantti M.K.Steven. Eli mukana oli vanhan vapaussoturiliiton kannattajia että uuden asevelilinjan miehiä keskilinjan oikealta ja vasemmalta puolelta. Työ takkuili, eteenpäin päästiin kun  toimikunta oli saanut vielä lisäjäsenen SAK:n ensimmäisen sihteerin Jorma Tuomisen (myöhemmin Hämeen läänin maaherra)

Suositus uudesta liitosta  oli syntynyt varsin yksimielisesti

7/8 1940 perustettiin Tampereen Aseveliyhdistys noin viiden sadan talvisodan veteraanin voimin. Mukana olivat niin piirisihteeri  Erkki Lindforsin sosiaalidemokraatit kuin aluepäällikkö Reino Reiskan oikeistolaiset.

Puheenjohtajaksi tuli lehtori, reservin kapteeni Olavi Paunu. Johtokunnan  muodostui 9 jäsenestä : kolme upseeria, kolme aliupseeria ja kolme miehistöä taustaltaan.

Lokakuussa 1940 Erkki Lindfors valittiin aseveliyhdistyksen sihteeriksi.
Hyvin aktiivisesti järjestettiin toimintaa vähäosaisempien veteraaniveljien ja heidän perheidensä hyväksi.
Uusi sota vei pääosan aseveliyhdistyksen jäsenistä rintamalle,  Mainilassa pidettiin ensimmäinen sodanaikainen vuosikokous ja siellä valittiin puheenjohtajaksi (Paunu kaatui 1941) kapteeni Jaakko Hakala.

Nekalan asevelikylä on todiste siitä valtavasta työstä ja auttamishalusta, mikä yhdistyksen piiristä löytyi. En malta olla tässä vaiheessa myös korostamasta välirauhavuoden lokakuussa perustetun naisyhdistyksen panosta,  vaikka varsinaisia poliittisia vaikuttajia ei sieltä ei luonnollisesti voinut noustakaan.

Syksyllä-44 suojeluskunta-  ja lottajärjestöt lakkautettiin, myös Suomen aseveljien liitto yhdistyksineen oli vaaravyöhykkeessä..

9/11-44 Tampereen aseveliyhdistyksen yleinen kokous päätti perustaa Tampere-säätiön, jolle oli tarkoitus siirtää yhdistyksen omaisuus.

Sääntöluonnoksen 4. pykälään oli kirjoitettu perustajaksi 11 luotettavaa nimeä, 12. paikka oli varattu Tampereen kaupungin täytettäväksi. Heillä kaikilla oli niin halutessaan  elinikäinen luottamustoimi

25/11 –44 omaisuus luovutettiin Tampere-Säätiölle (Kalle Kaiharia tuli kiittää, että hänen suhteittensa ansiosta sai säännöt hyväksytetyksi pikavauhdilla viranomaisten taholta)
joka muodostui seuraavista henkilöistä:

varatuomari Heikki Häkkinen (vpj 1944-57, pj 1958-81)
kauppias Kalle Kaihari
ylivahtimestari Mauri Koski
vahtimestari Kaarlo Olavi Lahtinen
johtaja Yrjö Laiho
toimistonhoitaja Erkki Lindfors
ediustaja Pentti Oksala
edustaja Eero Sarso
toimistonhoitaja Unto Syrjä
piiritarkastaja Kaarlo Viktor Syrjänen
maisteri Artturi Tienari, joka kaikista näkyvimmin työskenteli sotaveteraanien hyväksi.

Omaisuuden siirto ei ollut turha toimi, sillä 25.1 1945 Suomen Aseveljienyhdistys  kaikkine alajärjestöineen lakkautettiin Neuvostoliiton painostuksesta. Painostus luultavasti vain lisäsi kommunistipelkoa ja vahvisti sosiaalidemokraattien ja porvareiden yhteistyötä myös kunnallispolitiikassa.

Hämeen yhteistyö 4/11-46 leike (PDF/Lehtileike)

Kahden miehen henkilökohtainen tuttavuus, joka oli lähtöisin sota-ajan yhteisistä tehtävistä, loi Tampereella pohjaa sosialidemokraattien  ja kokoomuslaisten kunnallispoliittiselle yhteistyölle. Nuo miehet ovat Lauri Santamäki ja Erkki Lindfors, kokoomuksen taholta lisäksi Heikki Häkkinen ja  Jaakko Hakala toimivat aseveliyhteistyön vahvoina renkaina, 60-luvulta lähtien myös Yrjö Silo ja Matti Koponen.

Lauri Santamäen mukaan kyseessä ei ollut mikään tietoinen ryhmä eikä edes mitenkään tiettyjen miesten ryhmä.  Se oli vain päättäväistä toimintaa hankkeissa, jotka selvästi nähtiin välttämättömiksi  Tampereen kehittämiselle. Totta oli, että asioita käsiteltiin pienessä piirissä ja usein niille haettiin valtuustoryhmän hyväksyminen vasta päätöksen jälkeen, mutta tilanteiden kehittyminen ja tavoitteiden kauaskantoisuus määräsivät menettelyn.

Lauri Santamäki 
valtuustossa 48-80 ,kh
Heikki Häkkinen             
valtuustossa 1947-52, kh48-50 . Vuonna 1952 hänet valittiin Tampereen kunnallispormestariksi Väinö Hakkilan jälkeen
Yrjö Silo valtuusto 61-84, kh67-84
Matti Koponen valtuusto 64-

70--luvulla kommunismin ja vallankumouksen uhka alkoi lopullisesti väistyä, mutta hyväksi koettu yhteistyö jatkui. Kun vasemmistoliitto otettiin mukaan yhteistyösopimuksella kunnallisvaalien 2004 jälkeen, jotkut katsoivat perinteisen aseveliakselin loppuneen. Vallankäytön välineenä se toimi kuitenkin voimakkaana näihin päiviin asti.