|
Päiväys: 26.08.2009
Harri Airaksisen pesti apulaispormestarina jäi valitettavan lyhyeen. Näyttöä oli jo siitä, että uudistuksia on tulossa. Harrin kädet olivat pitkälti sidottu demariapulaispormestarin budjettiin, mutta siitä huolimatta toimialalla alkoi tapahtua.
Kesäloma oli ollut mukava, rentouttava, ilmatkin olivat suosineet, kun Harri halusi keskustella kanssani.. Lomalta paluu on aina ollut minulle haikeaa aikaa, tänä vuonna ensimmäisen kerran vaikeaa. Tuli tunne, että onko minun tosiaan palattava kaupunkiin, kun alan olla iässä, että eläkkeelle voisi jo kokonaan jäädä. Ja onko järkeä juosta tukka putkella kokouksesta kokoukseen, elämässä kun on niin paljon muutakin. Tähän saumaan Harri kertoi saamastaan työtarjouksesta, josta ei voinut kieltäytyä. Jos olisin kuullut asiasta ennen kesälomaa, olisin varmaan ollut täynnä harmistusta ja ehkä hieman kiukkuakin. Nyt ymmärsin, että ihmisellä pitää olla tervettä itsekkyyttä, on katsottava eteenpäin ja kuunneltava myös itseään.
Kukaan ei ole korvaamaton. Harrin saappaisiin istutettiin tänään Anna-Kaisa Ikonen ryhmässämme yksimielisesti. Apulaispormestarikandidaatimme on ensimmäisen kauden valtuutettu, joten häntä ei voitu ajatella loppusyksyn väännöissä luottamusmiespaikoissa apulaispormestariksi. Emme myöskään tunteneet emmekä tienneet hänen kompetenssiaan.Kaupunginhallituksen varajäsenenä hän on kuitenkin nopeasti omaksunut uudet asiat ja osoittautunut määrätietoiseksi, mutta erittäin yhteistyökykyiseksi, kypsäksi ihmiseksi. Koulutus ja työkokemus istuu kuin nenä päähän sosiaali-,terveys- ja vanhushoiva-alalle.
Poliittinen kokemattomuus saattaa olla suorastaan etu. Apuja toki tarvitaan varmaan , kun Anna-Kaisa joutuu kylmiltään budjetin kimppuun. Harrin ja koko ryhmän tuella homma hoituu, Anna-Kaisa ei ole yksin.
Kun tänään luin Uutispäivä-Demaria, en voinut kuin tuntea mielipahaa entisten demariapulaispormestarien katkeruudesta.
|