|
Päiväys: 05.11.2009
Kaiken sopimus- ja budjettineuvottelujen aiheuttaman väsymyksen, hyväksikäytön ja riittämättömyyden tunteen keskellä oikein virkistyi ja ilahtui, kun Paavo Luokkalan kirjoitukset tekevät paluuta kansanlehti.fihin.
Sama tahti on askelten kuin silloin ennen. Kärjistykset, puolitotuudet- ja valheet , asian kääntämisen päälaelleen, kaikki hyvän myrkkysopan ainekset ovat koossa viimeisessäkin kirjoituksessa.
Vihreiden mollaaminen on tarkoituksenhakuista. Näyttää siltä, että Gustafssonin punavihreävasemmistopuheista huolimatta tarkoitus on aivan toinen. Kokoomus on yllättäen päässyt niin vähällä, että herää ajatus demarien pitkäntähtäyksen suunnitelmasta palata valtaan vanhan aseveliakselin turvin.Sillä on toki kokoomusleirissäkin oma kannattajajoukkonsa. Käsitykseni tuosta joukosta kuitenkin on, että heillä on enempikin ajatuksena, että demarit ovat huonosta käytöksestään huolimatta iso joukko, jolla olisi vielä annettavaa Tampereelle. Heidät haluttaisiin mukaan rakentavaan päätöksentekoon, samaan pöytään kokoomuksen ja vihreiden kanssa, ryhmä yhdeksää unohtamatta. Pöytätavat vain pitäisi oppia.
Vaikka kokoomus näyttää tykityksessä pääsevän helpolla, Luokkala ampuu täyslaidallisen kohti pormestaria.Hän haikailee edelleen kaupunginjohtaja Jarmo Rantasen johtamismallin perään. Vaikeina aikoina ikävöidään luunkovaa johtajaa, joka sanelee, mitä tehdään. Poliittiset päättäjät ja virkamiehet pääsevät tuolloin tosi helpolla. Ei tarvitse itse kantaa mitään vastuuta, ei tarvitse sanoa mielipidettään ääneen. Jos asiat epäonnistuvat, voi aina syyttää johtajaa(,jos uskaltaa). Vastuuta ei tarvitse kantaa.
Pormestarimallin heikkouksia on tavallaan sen mukanaan tuoma avoimuus, joka puolestaan aiheuttaa päätöksenteon hidastumisen. Kaikkea ei voi saada. Nostan hattua pormestarille, joka vaivautuu kuuntelemaan, mitä meillä on mielessä, miettii kaupungin etua ja sitten vasta tekee päätöksensä .
Sellainen johtaja on hyvä johtaja.
|